Ajatuksia apinoista

Weedin apinasaagaa on ilmestynyt nyt kolme osaa, perjantaina 4.7. ilmestyy neljäs osa. Saaga on hyvin erilainen verrattuna Hougen-saagaan, sillä tällä kertaa vihollisina toimivat ihmisten lähimmät sukulaiset, apinat.

Itselläni oli suuret odotukset uudelle saagalle, sillä apinoiden mukana sarjaan tuli viimeinkin lempihahmoni Ginga-sarjoista, Weedin isoveli Yukimura. Hahmo ei pettänyt odotuksiani, pidän siitä jopa enemmän kuin ennen kuin olin saanut lukea suomijulkaisuna näitä mangoja.
Tiedän aika tarkasti, mitä tässä lyhyessä saagassa tulee tapahtumaan ja tiesin alkujaankin sen, että apinat ovat jakautuneet kahteen leiriin: on hyviä makakeja, jotka vastustavat Shogunia (joka on muuten typerästi käännetty suomimangaan Kenraaliksi) ja sitten on pahoja makakeja, jotka ovat Shogunin seuraajia joko omasta valinnastaan tai pakosta.

Joskus kun sain kuulla ensimmäistä kertaa, että Weedin vihollisina esiintyy myös makakeja, olin vähän huvittunut. Kuka on saanut päähänsä laittaa vastakkain apinat ja koirat? Nyt olen kuitenkin tarkastellut lähemmin näitä vihollisia, eivät ne ole itsestäni enää niin huvittavia ja tyhmiä. Oikeastihan apinat voivat olla hyvin aggressiivisia ja hyökätä joukolla isompien lihansyöjien kimppuun, ovat paviaanitkin Afrikassa ajaneet hyeenoja pois laumojensa luota.
Ne ovat myös kädellisiä, kuten me ihmiset: ne ovat hyvin älykkäitä ja kekseliäitä muun muassa käyttämään erilaisia asioita työkaluinaan ja aseinaan, niin kuin muinaiset esi-isämmekin tekivät. Apinat voivat saada raivoissaan erittäin pahaa jälkeä aikaan, koska niillä on monta kertaa vahvemmat lihakset kuin meillä ihmisillä ja internetistä löytyy tarinoita simpansseista, jotka ovat tappaneet ihmisiä.
Apinat ovat siis erittäin vakavasti otettava vihollinen. Itse asiassa kolmea ilmestynyttä mangaa lukiessani ikään kuin yhdistin makakit hieman ihmisiin: niiden tilalla saattaisi hyvin olla niiden karvaton sukulainen, keppi kädessä lyömässä lähestyviä koiria. Tunsin myös erittäin paljon sääliä Saheijia kohtaan kuvassa, jossa makakit lyövät suurilla puukartuilla koiraa selkään ja halvaannuttavat tämän. Raakaa ja julmaa, mutta sellaisia eläimet ovat.

Aika moni on kritisoinut makakien ulkonäköä ja sanonut niiden muistuttavan liikaa ihmisiä. Minusta apinat ovat oikein hyvän näköisiä ja tottakai ne muistuttavat vähän ihmisiä, ovathan ne lähisukua meille. Nekään eivät edes näytä kaikki samalta, joka on erittäin hyvä asia. Tietyt hahmot erottuvat joukosta selkeästi: Akazarulla on toinen silmä puhki ja arpia kasvoissa, Gozarulla on hauskat viikset, jotka kuvastavat hahmon olevan selkeästi vanhempi makaki kuin muut ja Tobizarulla on pidemmät poskikarvat kuin muilla. Mukana on myös makakinpoikasia ja Pepe on näistä se tunnetuin.

Sitten päästäänkin apinoiden rauhaa terrorisoivan Shogunin pariin. Kieltämättä itse pääpahis on melko naurettava, koska se laittaa joukkonsa etsimään koiranpentuja, jotta saisi niiden verta viinaansa... On jotenkin vaikeaa ottaa todesta sellaista pahista, joka juo veriviinaa. Ja vieläpä kun kyseessä on eläin.
Shogun on kyllä ulkonäöllisesti ihan vaikuttava ja aika pelottava kuonon päälle vedettyine ylähuulineen. Erikoisempaa vihollisesta tekee myös se, että se on albiino ja näin ollen erityisen altis aurinkon ultraviolettisäteilylle, jolloin tseladalla on ainakin yksi heikkous. Mangassa 32 kerrotaan, ettei hän voi olla auringossa tuntia kauempaa. Samalla vihjailtiin hieman apinan menneisyydessä tapahtuneesta asiasta, joka teki siitä koiran- ja makakinpoikastensyöjän. Odotan kyllä uteliaana tietoa hahmon menneisyydestä, toivottavasti sitä valotetaan enemmän seuraavassa osassa.

Shogunille on kuitenkin tapahtunut niin kuin yleensäkin pahiksille tuntuu tapahtuvan Ginga-sarjassa, ainakin näille, jotka eivät koiraeläimiin kuulu: se on kasvanut valtavan kokoiseksi. Akakabutonkin koko meni ehkä hieman överiksi, mutta nyt myös apina on monta kertaa suurempi kuin sen sortamat makakit tai sitä vastaan taistelevat koirat. Miksi? Makakit ovat jo aika kova vastus koirille, koska ne osaavat käyttää aseita ja hyppiä ketterästi puissa. Eikö Shogun muka olisi pärjännyt normaalikokoisena?
Wikipedian mukaan japaninmakakit ovat pituudeltaan 55-70 senttimetriä ja tseladaurokset ovat taas 60-75 senttimetriä pitkiä. Japaninmakakit painavat 8-20 kilogrammaa, tseladat voivat taas painaa jopa 25 kilogrammaa. Ymmärtäisin sen, jos Shogunia olisi hieman suurennettu, mutta se on aivan järjettömän kokoinen.

Jättiapina ja kääpiökoirat

Shogun olisi tietenkin pidempi ja korkeammalla kuin koirat jos se seisoisi takajaloillaan, mutta jos sen ruumiinpituus olisi niin kuin normaalilla tseladalla, vaikkapa se 75 senttimetriä, niin ei sen noin jättiläismäinen kuuluisi olla.
Itseäni vähän harmittaa tämä, että viholliset eivät voi olla pahiksia ilman, että ne ovat monta kertaa isompia kuin hyvikset, joita vastaan ne taistelevat. Hougenkin oli jättikokoinen, niin kuin tanskandoggit ovat, mutta sekin tuntui liian suurelta aina ajoittain.

Yleinen mielipiteeni apinoista on se, että ne ovat oikeastaan ihan hyviä vihollisia ja tuovat mukavaa vaihtelua jatkuvaan koirahahmorivistöön. Seuraavana saagana on kuitenkin Venäjän sotakoirat, joten koiria (ja varsinkin saksanpaimenkoiria) tullaan näkemään todella paljon. Makakit ovat kyllä potentiaalisia vastuksia koirille ja onhan Shogunkin ihan ok, mutta aikamoisen naurettava minusta. Onneksi edes auringonvalo heikentää sitä hieman.
Makakisaagaa on kuitenkin jäljellä enää pari osaa ja sitten alkaa Weedin toiseksi viimeinen saaga!

Mitä mieltä olet apinoista? Ovatko ne hyviä vihollisia? Miksi tai miksi ei?

The Sims 3: GNG-koirat

Pari postausta on käsitellyt lähinnä Gingaan liittyvää fanartia, mutta seuraava tuskin liittyy kyseiseen aiheeseen. Sain nimittäin tänään viimeinkin hankittua uusimman Weedin ja aloin jo hieman suunnittelemaan sitä, teenkö arvostelu- tai pohdintapostausta tästä osasta. En haluaisi kirjoittaa samanlaisia arvosteluja kuin muutkin, koska se hukkuu helposti muiden joukkoon, mutta katsotaan mitä keksin.

Tämä toteuttamani idea on nyt hautunut päässäni pari kuukautta ja päätin viimein toteuttaa sen, kun itselläni oli vapaa-aikaa ja innostusta avata jälleen The Sims 3 -pelini.
Keksin siis aikani kuluksi muokata kaikille meille tuttuja Ginga-hahmoja Sims-koirien muotoon ja pienen taistelun jälkeen se alkoi luonnistua vähän paremmin. Varsinkin Rikin arpien kanssa tappelin monta kymmentä minuuttia, koska kuviovalikoimassa ei ollut ohutta ja terävää kuviota, joka olisi sopinut arpien tekemiseen.

Tällä kertaa tein siis Ginin, Rikin ja Benin (sekä pikaisen Daisuken, ihminen kun on pakko tehdä, että saa perheen luotua loppuun). Koiria oli hauska muokata ja aion tehdä näitä lisää kunhan inspiraatio jälleen syttyy, todennäköisesti jonakin vapaapäivänä. Huomenna olen vielä kotona, mutta loppuviikko meneekin töitä ahertaessa.

Kaulapantavalikoimassa ei ollut helmikaulakoruja tai vastaavia, joten tyydyin ottamaan Benille tavallisen punaisen kaulapannan. En löytänyt Simsin virallisilta sivuilta sellaisia ladattavia kaulapantojakaan, jotka olisivat muistuttaneet edes vähän alkuperäistä helmikaulapantaa.

Sims 3:n hahmonluonti on hieman hankalaa jos siihen ei ole perehtynyt hirveästi ja siksi kuvioiden (lähinnä arpien) tekeminen tuotti tuskaa ja päänvaivaa. Rikin arvet ovat kamalan paksuja, mutta parempia en olisi osannut tehdä tuolla menetelmällä. Myös Ginin otsan peittävät hyperpaksut arvet, mutta onneksi sain otsapallurat näkyviin.

Näitä oli hauska tehdä, jatkoa on siis luvassa ja tämä on varmaa tietoa!

Ginga-fanarttia pitkästä aikaa

Gingan seuraaminen on innostanut minut jo pienenä piirtämään koiria, muun muassa erilaisia gingahahmoja, omakeksimiä hahmoja ja muidenkin omia koiraeläinhahmoja. Piirsin paljon muutama vuosi sitten, mutta lopulta mentyäni yläasteelle, piirtäminen jäi lähes kokonaan pois ja lukioon mentäessä en voinut edes ajatella alkavani piirtämään sen suurempia kuvia kaikkien koulutöiden keskellä.

Varsinkin Ginga-fanartit ovat jääneet itseltäni lähes kokonaan pois. Yleensä rustailen luonnosmaisia kuvia esimerkiksi koulussa tehtyäni kokeen, mutta ne jäävät aina sellaisiksi luonnoksiksi. Käsin tykkään piirtää ja saan ehkä vähän enemmän "oman näköistäni jälkeä" siten, mutta koneella kuvasta kieltämättä tulee ehkä siistimpi.
Hankin pari vuotta sitten Wacomin piirtopöydän vanhan Trustin tilalle ja tuo on oikeasti ihan hyvä, joten sinällään harmittaa, kun sitä ei tule käytettyä niin kauheasti.

Oikeastaan olen piirtänyt joka vuosi jotain kuvia ja julkaissut niitä omalla deviantArt-sivullani, mutta ne ovat jääneet kovin vähäisiksi. Koneella alkaessani piirtää siihen menee helposti se kaksi-kolme tuntia, johon ei ole ollut aikaa koulun ohella oikein. Kaiken lisäksi piirtämäni kuvat ovat keskittyneet parin viime vuoden aikana oikeastaan vain Cliché-roolipelin hahmoihin, koska olen pelaillut kyseisessä roolipelissä jo monta vuotta ja muiden käyttäjien suunnittelemat hahmot ovat kivoja toteuttaa.

Nyt kuitenkin innostuin luonnostelemaan jotain Paint Tool SAIssa ja piirsin siihen nopean sutaisun harjaspäisestä koirasta. Tarkoituksenani oli yrittää piirtää yhtä roolipelihahmoani, mutta yhtäkkiä sain idean piirtää jotain Gingaan liittyvää. Niin, Ginga-fanarttia sitten neljän vuoden.
Ja valmiiksihan se tuli.

Olen oikein tyytyväinen siihen, että viimein sain piirrettyä jotain Gingaan liittyvää ja ihan suht hyvääkin. Kurojaki on yksi lempihahmoistani ja melkeinpä rakastan kogakoiria. Tämä itse asiassa oli jopa ensimmäinen kerta, kun kyseistä hahmoa piirsin kunnolla. Tätä oli mukava tehdä ja aikaa tähän meni se joku kaksi tai kolme tuntia.
En vieläkään osaa varjostaa kunnolla, enpä sitä oikein ole ehtinyt harjoitellakaan. Ajattelin nyt, että yritän alkaa piirtämään jälleen vähän useammin ainakin kesäaikaan, kun koulujuttuja ei tarvitse miettiä. Koneella piirtämisessä ja tekniikoiden käyttämisessä on yhä haasteensa, mutta sujuu tämä Saillakin piirtäminen vähän paremmin kuin silloin, kun sitä ensimmisen kerran kokeilin.

Tosiaan siis, viimeisin kunnollinen Ginga-arttini on neljän vuoden takaa, Black Snake ja Pink Dragon.

Tekee mieli itkeä verta kun katselee noita pallopäitä ja kuonoja, mutta ainakin voin itsekin todeta, että jotain kehitystä on tapahtunut! Tämän toteutin kokonaan GIMPillä.

Milloin viimeksi piirsit fanarttia Gingasta? Kenestä piirsit?

FANG 1 on ilmestynyt!

Yoshihiro Takahashin kuvittaman ja Akira Iton käsikirjoittaman FANGin ensimmäinen osa Valkoisen suden legenda on ilmestynyt eilen!

Lähde

FANG ei liity muuten Gingaan kuin siten, että sarjoilla on sama kuvittaja. Silti haluan käsitellä sitäkin blogissani. FANG on ensimmäinen suomeksi julkaistava Takahashin sarja, joka ei liity Gingaan. (Ei periaatteessa WEED Gaidenkaan liittyisi, mutta siinä on yksi tarina, joka kertoo Meristä.)

Mangan kansi on hieno ja mukavan yksinkertainen. Täytyy sanoa, että pidän todella paljon tästä Takahashin realistisemmasta tyylistä! Selasin mangaa eilen paikallisessa pikkukaupassamme (josta ei Weediä ole löytynyt pariin kertaan, mutta tämä näköjään löytyi heti julkaisupäivänä) ja mangan alussa olevat värikuvat olivat todella kauniita. Ihmisillä tuntuisi olevan suurin rooli tarinassa, mutta päähenkilö, koirasusi Askari, on kuitenkin merkittävässä roolissa tarinassa.

Itseäni kiinnostaisi nähdä, millainen FANGin tarina oikein on, eritoten siksi, ettei se ole Takahashin käsikirjoittama. Taidan hankkia tämänkin sarjan hyllyyni jossain vaiheessa, tässä onneksi onkin vain kaksi osaa.

Miksi pääviholliset aina kuolevat?

Orionin päättymistä käsittelevässä tekstissäni sain Satanicalta kommentin, jossa hän mainitsi toivovansa joskus pääviholliselle sellaista loppua, että hän kääntyisikin hyvisten puolelle tai jäisi edes henkiin. Aloin pohtimaan lähinnä puolenvaihtoa ja halusin kirjoittaa siitä erikseen kirjoituksen.

Kun aletaan miettiä Ginga-sarjan pahiksia ja niiden loppuja, voidaan todeta aika pian, etteivät viholliset tunnu kääntyvän toiselle puolelle kovin helposti. Ne kaiken lisäksi kuolevat kaikki tavalla tai toisella, mutta ennen kuolemaansakaan eivät ole valmiita liittymään vihollisen puolelle. On olemassa hahmoja, jotka liittyvät kyllä Oun sotureihin, mutta he eivät ole kovin isossa ja keskeisessä roolissa.

Gingan päävihollisia ovat Akakabuto karhualaisineen, Gaia ja Mustien Susien Imperumin sotajoukot, Kaibutsu, Hougen (+ Genba ja Kamakiri), Shogun makakialaistensa kanssa, Victor sotakoiriensa kanssa, hybridit ja Orionissa Masamune seuraajineen.
Kaikki he kuolevat sarjassa, eivätkä harkitsekaan liittymistä vihollispuolelle ja ymmärrän sen hyvin. Esimerkiksi Oun soturit nöyryyttivät Kamakiria todella pahasti katkaisemalla tämän hampaat ja puremalla pallit pois. Ymmärrän hyvin, miksei Kamakiri alentunut anelemaan paikkaa lauman riveissä, eikä Hiro todennäköisesti olisi kestänyt katsoa isänsä murhaajaa samoissa riveissä.
  Akakabutoa ei edes harkittu pyytää villikoiralaumaan liittymistä, mikä on ihan loogista jo siksi, että vihollinen on karhu ja itse villikoiratkin oli koottu yhteen, jotta he yhteisvoimin saisivat tapettua hirviökarhun. Akakabuto ja koirat eivät puhuneet yhteistä kieltäkään ja olisi ollut todella typerä käänne, jos Punakypärä oltaisiin laitettu koirien joukkoon, jotka nimenomaan halusivat tappaa sen. Kaibutsu menee samaan kastiin, se halusi kostaa ihmisille ja näin ollen myös koirille, jotka olivat ihmisten puolella. Se oli ailahteleva luonteeltaan eikä millään olisi liittynyt Weedin puolelle, sitä ei edes mietitty. Shogun ei luonnollisesti paviaanina sopisi koirien riveihin ja kuka ottaisi laumaansa sellaisen eläimen, joka käskee alaistensa kaapata koiranpentuja saadakseen viinaansa niiden verta?

Sitten pääsemmekin koira- ja susivihollisiin. Oun soturit olivat susien välisessä sodassa ulkopuolinen taho, mutta auttoivat lopulta Reimaa, kun Gin, Ben, Akame ja Kurotora paljastuivat uusiksi Siriuksen sotureiksi. Missään vaiheessa he eivät yrittäneet taivutella Gaiaa puolelleen, eikä voimakas susi olisi siihen taipunut. Sen kohtaloksikin kävi lopulta maanjäristys, se taisteli kuolemaansa asti.
  Lopputaistelussa Hougenia vastaan Weed päättää päästää tämän menemään Hougenin alkaessa itkemään. Se ei ano paikkaa Oun sotureiden riveistä, koska läpeensä paha hahmo suunnitteli jo heidän tappamistaan. Genbakaan ei saanut tilaisuutta liittyä toiselle puolelle, sillä tämä kuoli Hougenin hampaiden kautta.
  En tiedä japania osaamattomana, tarjotaanko Masamunelle paikkaa Oun sotureissa. Epäilen tätä, sillä se oli kuitenkin tehnyt paljon pahaa. Yamabiko pyysi kuitenkin, että hänen henkensä säästettäisiin. Orion kielloista ja pyynnöistä huolimatta hyökkää huivikaulaisen kimppuun, muttei saa tätä tapettua. Yhtäkkiä Masamune repiikin vatsansa auki ja kuolee lopulta sisuskalujen valuessa ulos. Se ei edes anonut armoa tai paikkaa vihollisen riveissä, vaan tyytyi päättämään elämänsä omien hampaidensa kautta. Luulen, että Masamune oli hyvin ylpeä soturi, joka ei aikonut kuolla edes vihollisten hampaisiin, vaan tyytyi itsemurhaan.

Entäpä pienemmät sivupahikset? Weedissähän Hougenin kenraalit Toube, Kaito, Batto ja Buruge liittyvät Oun sotureihin. Kaikki he siirtyvät vihollispuolelle pienestä taivuttelusta, joka ainakin minusta kertoo jonkin verran hahmoista. Miten voida luottaa henkilöön, joka on toiminut vihollisen kenraalina ja on näin ollen melko hyvä taistelijakin, mutta joka pettää oman johtajansa vihollisten pienistä puheista? Oun soturit tuntuvat luottavan jokaiseen aika heppoisesti.
  Tulevassa sotakoirasaagassa esiintyy monia saksanpaimenkoiria, mukaan lukien Maxim ja Lydia. Muun muassa he liittyvät Oun puolelle, mutta vasta paljon myöhemmin taistelujen jälkeen. Lydia rakastuu Jeromeen ja parilla on kuusi pentua Orionissa.
  Orionissa Masamunen kuoltua tämän vasalli Matheus meinaa myös tappaa itsensä, mutta Sanada estää tätä. Matheus ei kuitenkaan senkään jälkeen pyydä paikkaa Sanadan ninjakoirista tai Ousta muuta kuin pojalleen Bonille. Hän itse lähtee haavoittuneen Kenshinin mukana pois paikalta.

Luulen, että viholliset ovat sen verran itsevarmoja ja ylpeitä, etteivät halua ja viitsi alentua anelemaan armoa ja turvapaikkaa vihollisen laumasta, en minäkään tekisi niin, jos olisin Oun vihollinen. Saattaahan myös olla, että joku vihollisista on sittenkin halunnut ehkä salaa ajatuksissaan vaihtaa puolta, mutta eivät halua kokea nöyryytystä ja syrjintää. Esimerkiksi Hougenia vastaan käydyssä taistelussa Kyoshiro menettää tapansa mukaan malttinsa ja suuttuu Weedille, koska hän haluaa päästää Hougenin menemään. Myös esimerkiksi Weedin lähin ystävä GB on usein arvioinut Weedin johtajantaitoja ääneen ja kironnut vihollisillekin ääneen. Kuka haluaa liittyä sellaiseen laumaan, jonka jäsenet laukovat tappouhkauksia ja haistatteluja surutta päin naamaa? Vaikka Weedin käskystä muut olisivatkin hiljaa, kyllä ne varmasti käyttäytyisivät entistä vihollista vastaan syrjivästi ja epäillen. Kukaan tuskin haluaisi ryhtyä siihen, varsinkin, kun itse tietää, että laumassa on henkilöitä, jotka mielellään purisivat kaulavaltimon auki. Onhan vihollinen vienyt heiltä läheisiä ja laumatovereita, esimerkiksi Hougen tappoi Rocketin veljet ja paljon muita sivullisia. Luulen hyvin vahvasti, että Kyoshiro ja Kurotora eivät olisi katselleet Hougenia Oun riveissä kauaa (tuskin kukaan muukaan paitsi Weed). Kyoshiro jo ihan siksi, että se on uhitteleva räkänokka ja Kurotora tulisen luonteensa vuoksi ja eritoten siksi, että Hougenin veli Genba tappoi joukkoineen sen veljenpojat. Hiro taas tuskin olisi katsellut Kamakiriä yhtään, kuten aiemmin mainitsin.

Olen oikeastaan sinänsä ihan tyytyväinen päävihollisten kuolemiin, mutta olisihan sekin vaihtelua, että vihollinen joskus liittyisi vastakkaiselle puolelle. Sinänsä en kuitenkaan ehkä haluaisi nähdä itse päävihollisia Oun riveissä, koska silloin juoni saattaisi jäädä junnaamaan paikoilleen, hahmo unohtuu tai se ei muuten vain toimi. Esimerkiksi Hougenia en olisi jaksanut enää hetkeäkään katsella, jo ihan senkin vuoksi, että se toimi vihollisena niin monen pokkarin verran. Itse ainakin innostuin heti makakisaagasta, koska se on paljon tuntemattomampi kuin Hougen-saaga, joka on kuitenkin päässyt animeenkin. Mangassa oli paljon enemmän tapahtumia animeen verrattuna, mutta silti juonen tiesi suunnilleen jotenkin. Oli myös vapauttavaa päästä viimein uusiin seikkailuihin, sillä jo itse tanskandoggi alkoi ainakin minua ärsyttämään.

Kuitenkin, kuten aikaisemmin sanoin, pääviholliset eivät ehkä liity vihollispuolelle ylpeytensä takia. Olisihan se jonkin verran nöyryyttävää, että ensin uhataan ja tapellaan elämästä ja kuolemasta, mutta lopulta anotaan armoa ja paikkaa laumasta. Ylpeys ja ego saavat pahan kolauksen ja varsinkin ego tuntuu olevan suht tärkeä asia pahiksille.
  Voihan myös olla, että itse Takahashikin kyllästyy piirtämään samaa pahista ja jos kyllästyy koko hahmoon, niin onhan tapattaminen helppoa. Sitten ei tarvitse enää huolehtia yhdestä hahmosta ja saa viimeinkin yhden oman hahmon elämänkaaren päätökseen. Itsekin roolipelimaailmassa haluan joskus tapattaa kaikki hahmoni, jolloin saan niiden elämän päätökseen ja näin myös ehkä tietynlaisen mielenrauhan siitä, että hahmo on päästetty haudan lepoon eikä sen tulevaisuudesta tarvitse enää murheilla. Näin pääsee myös suunnittelemaan uusia hahmoja, eivätkä vanhat jää roikkumaan turhina. Samaa teoriaa/tapaa voi hyvin soveltaa mangakan työhön, Ginga olisi pullollaan elämänsä ja tarkoituksensa nähneitä hahmoja, jos niitä tiettyjä ei olisi tapatettu oikealla hetkellä. Minusta tapattaminenkin on ehkä parempi ratkaisu kuin se, että joku hahmo vain kadotetaan ilman järkevää syytä tai sitten katoamiselle on syy, mutta sitä ei ole koskaan faneille kerrottu. Hahmon kadottua jäljettömiin aletaan spekuloida erilaisia tilanteita ja tapahtumia. Spekulointia taas tuskin syntyy silloin, kun hahmon kuolemasta tiedetään ja tiedetään myös se, miten hahmo kuoli. Esimerkiksi Chutoran kohtalo oli monta vuotta täysin avoimena, sillä hahmon häviämisen syytä tai mahdollista kuolemaa ei koskaan kerrottu. Nyttemmin Takahashi on kuitenkin kertonut, että Chutora kuoli - mutta vielä emme tiedä miksi ja miten. Siitä syntyykin lisää spekulointia ja pohdintaa fanien keskuudessa.

Olen tyytyväinen siihen, että Takahashi on päättänyt vihollisten elämät selkeästi. Voi oikeasti olla niin, että jos Hougen olisikin liittynyt Oun riveihin, olisi se saatettu jo unohtaa Orionissa eikä sitä näkyisi missään. Silloin fanit ovat jälleen pohtimassa hahmon kohtaloa. Pohtiminen on kyllä välillä mukavaa, mutta jatkuva epätietoisuus ja teorioiden esittäminen ei ole niin mukavaa. Luulisi myös, että Takahashikin pääsee helpommalla kertomalla hahmon kadonneen tai kuolleen, koska silloin hän voi välttää "turhat" kyselyt hahmon kohtalosta.

Tämä meni vähän jaaritteluksi, mutta toivottavasti mielipiteeni tuli esille ja saitte tekstistä ylipäänsä selvää.

Mitä mieltä sinä olet päävihollisten kuolemista? Pitäisikö jonkun joskus liittyä vihollislaumaan? Miksi tai miksi ei?

Weed 32 on ilmestynyt!

Weedin 32. osa Vallan palvelija on ilmestynyt tänään!

Apinasaaga saadaan viimein jatkumaan! Itse hankinkin tuossa kaksi aikaisempaa osaa, joten olen perillä tämän saagan tapahtumista, viime osa jäikin jännittävästi kesken Yukimuran ja Weedin kaksintaisteluun.

Kansikuva on aivan liian samanlainen kuin osien 25 ja 26 kansikuva. Jotenkin tuntuu siltä, että joko nämä kannet ovat aina vihreitä tai sitten tällaisia valkomustia. Kaipaisin enemmän sinistä ja esimerkiksi punaista, vaikka auringonlaskun muodossa.

Itse vähän punnitsin, että ostaako manga heti ilmestymispäivänä vai myöhemmin lentomatkalle lukemiseksi (lähden sunnuntaina perheeni kanssa Lontooseen, sinä aikana ei blogikaan päivity ellen kirjoita jotain valmiiksi), mutta harkitsen vielä. Kutkuttaisi ostaa manga tänään, satuin löytämään ne jo Prisman hyllyltä nimittäin.

Ajattelin nyt ensi kertaa kokeilla myös arvostelun kirjoittamisesta mangasta. Myönnän, että joskus kommentoin etteivät tavalliset manga-arvostelut oikein itseäni kiinnosta, mutta olen nykyään alkanut lukemaan niitä enemmän, lähinnä muiden lukijoiden kommenttien takia. Niistä voi löytää uusia näkökulmia eri asioihin ja pääsee itsekin pohdiskelemaan, miksi kyseinen henkilö on tätä mieltä tästä asiasta ja niin edelleen.

Olen myös ymmärtänyt, että aika montaa silti kiinnostaa tällaiset arvostelukirjoitukset vai olenko väärässä?

Orionin ensimmäisen osan loppu häämöttää

En omista muuta kuin Orionin ensimmäisen osan, mutta lueskelin tänään Gingaboardista spoilereita ja Gingapediasta hahmojen esittelyjä ja sieltä ilmeni erilaisia spoilereita osaan 29 liittyen. On tulossa vielä yksi pokkari, eli Orionin ensimmäinen osa päättyy seuraavassa osassa.

Tässä on kaksi suoraa lainausta Gingapedian artikkeleista Kurohabaki Masamune ja Orion. Selviää myös, ettei kuolleeksi luultu Kenshin ole kuollut.

Masamune lähtee paikalle, jossa Matheuksen joukot taistelevat Ōun sotureiden joukkoja vastaan. Hän lähes tappaa Kenshinin, joka oli pettänyt hänet. Masamune tappaa tämän jälkeen Tsubakuron ja taistelee hetken Unsaita ja Gennaita vastaan. Weed aikoo ilmeisesti päästää Masamunen menemään, mutta yhtäkkiä Masamune hyökkääkin Ōun sotureita kohti. Yamabiko arvasi nopeasti isoveljensä aikeet, mutta Masamune onnistuu haavoittamaan häntä pahasti.Tämän jälkeen Orion iskee Masamunea Battōgalla Weedin estelyistä ja siitä huolimatta, että Yamabiko pyysi ettei hänen veljeään tapettaisi.Pahasti haavoittunut ja piiritetty Masamune päätyy itsemurhaan. Hän puree omaa vatsaansa, vetää sisälmykset ulos ja menehtyy. Masamunen kuoltua Sirius kietoo hänen huivinsa takaisin hänen kaulalleen.

Kun Masamune on voitettu, Orion hyökkää hänen kimppuunsa isänsä estelyistä huolimatta. Orion haavoittaa Masamunea Battōgalla ja haluaisi vielä iskeä uudestaan, mutta Weed estää häntä. Weed kertoo Orionille, etteivät Ōun soturit tapa vihollisiaan, jolloin Orion alkaa itkeä turhautuneena. Hän muistuttaa isäänsä siitä, miten Masamune tapatti Izōn perheen. Weed painaa poikansa maahan ja estää häntä liikkumasta, jolloin Orion puree häntä jalkaan. Weed riuhtaisee poikansa irti ja käskee häntä poistumaan paikalta. Orion lähtee juoksemaan pois, itkien raivostuneena. Riita kuitenkin keskeytyy ja Orion pysähtyy, kun Masamune tekee yllättäen itsemurhan. 

Masamune päätyykin itsemurhaan, mikä on minusta erittäin hyvä loppu hahmolle. En ole tutustunut tähän muuten kuin juonipaljastuksia lukemalla ja itse ainakin sain Masamunesta kylmän ja raakalaismaisen kuvan. Tavallaan olisin halunnut Orionin tappavan tämän, mutta kurohabaki on kuitenkin paljon voimakkaampi ja kokeneempi kuin pentu, joten itsemurha oli todella hyvä veto.
Pidän myös siitä, miten tottelemattomasti Orion käyttäytyy. Hän hyökkää battogalla vihollisen kimppuun Weedin kielloista ja Yamabikon pyynnöistä huolimatta. Ihanaa, ettei Orion ole samanlainen kuin Weed, vaikka tämä onkin tiedetty jo sarjan alusta asti. En silti jaksa ymmärtää edelleenkään Weedin puheita siitä, kuinka Oun soturit eivät koskaan tapa vihollisiaan. Näköjään itse legendat eivät sitten olleetkaan oikeita Oun sotureita, koska he tappoivat karhuja sekä Mossin ja Billin kätyreitä. Eikä unohdeta susisaagaa, jossa porukkaa kuoli kiitettävästi. Weedin kuuluisi joskus katsoa peiliin, kaikki kun eivät ajattele samalla tavalla kuin se, eikä pelkästään Weedin ajatusmaailma hirveästi hetkauta muiden käyttäytymistä mihinkään suuntaan, varsinkaan vihollisten.

Mutta loppuuko Orion kokonaan? Siitä voi olla montaa eri mieltä. Itse en ole oikein varma loppuuko sarja kokonaan, mutta kieltämättä niin haluaisin. Uutiset ensimmäisen osan päättymisestä tosiaan kertovat, että Orion päättyy, mutta se ei kerro tarkasti loppuuko koko Orion-sarja vai aikooko Takahashi aloittaa uuden saagan. Masamunen kuolema viittaisi sarjan loppumiseen, koska se oli sarjan pääpahis. Se voi kuitenkin myös kertoa uuden saagan alusta, sillä Orionissa on yhä lepakkokorvainen Tenka, jolla on taitoja hypnotisointiin. Hän kutsuu itseään myös keisariksi, joka viittaisi vähän siihen, että hahmo on vallanhimoinen ja voisi hyvin hyökätä Oun lauman kimppuun tarkoituksenaan voittaa noiden reviirin itselleen tai ylipäätään tuhota heidät. Saagoja voisi siis olla kaksi: Masamune-saaga ja Tenka-saaga, jos Takahashi päättäisi laittaa Tenkan uudeksi viholliseksi.
Saimme myös kuulla viime viikolla, että Takahashi aloittaa uuden sarjan: Ginga Densetsu Akamen, joka nimensä mukaisesti kertoo Akamesta ja mainoskuvan perusteella myös Kurojakista ja kogista. Kenties kiireellinen mangaka on menettänyt intonsa Orioniin ja päättänyt sitten aloittaa uuden, lyhyemmän sarjan. Jos taas mietitään sitä, että Orion tulisi nyt loppumaan kokonaan, en yhtään ihmettelisi sitä. Orion ei kuulemma ole saanut niin suurta suosiota Japanissa kuin GNG ja Weed, joten en näe sinänsä hyvää syytä jatkaa tarinaa, jos sitä ei osteta tarpeeksi.

Minusta on hyvä, jos Orion loppuu pian. En ole oikein päässyt sen "pyörteeseen" ja ole innostunut siitä niin paljoa, mutta olen kyllä ollut utealias eri tapahtumien kohdalla. Ajattelinkin hankkia tämän osan 29 joskus käsiini, sillä haluan nähdä Masamunen itsemurhan ja Orionin kiukuttelun.
En haluaisi Orionista yhtä pitkää kuin Weedistä ja nyt se on sentään jo saavuttanut kolmenkymmenen osan mitan. Se olisi minusta kohtuumittainen sarja, Weediä on minusta nimittäin venytetty aivan liian pitkälle.

Tässä tilanteessa ei auta muu kuin jäädä odottamaan uutisia Orionin jatkosta.