GDW: Lempihahmoni animessa

Weedissä lempihahmoja ei ole niin paljoa kuin Hopeanuolessa, koska osa Hopeanuolen legendoista on yhä edelleen jatko-osassakin lemppareitani. Lisäksi Weed-manga eroaa huikean paljon animesta pitkän pituutensa ja suurien hahmomääriensä takia, joten päätin pitää tämän postauksen pelkästään animehahmoissa. Mangahahmoista teen jossain vaiheessa, kunhan pääsen julkaisutahtiin kiinni ja tutustumaan vähän paremmin näihin uusiin hahmoihin. Tähän postaukseen olen valinnut animesta viisi hahmoa.
Hahmot eivät kuitenkaan ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä!

Genba

Hougenin pikkuveli, Genba, on yksi lempivihollisistani Weedissä. Olen aina pitänyt suurista koiraroduista ja tanskandogit ovat komeita koiria. Pidän siitä, että Hougen ja Genba ovat samanvärisiä ja samankaltaisia, vaikkakin Genbasta pidän luonteen puolesta paljon enemmän, kuin Hougenista.

Luonteeltaan Genba ei ole yhtä raaka ja ääliömäinen kuin isoveljensä ja siksi pidänkin tästä. Genba ei ole yhtä itserakas ja se osaa käyttäytyä rauhallisesti. Pidän paljon koiran reaktioista tämän valloittaessa Gajoun tiikerikoirilta. Tämä puhuu rauhallisesti ja vaikka Kurotora laukoo mauttomia herjauksiaan, Genba vain kurtistaa kuonoa. Hougen olisi tuossa tapauksessa hyökännyt etunenässä kaikoirien kimppuun silmittömässä raivossa.

Genban kohtalo on koskettava, sillä aivovaurion saanut koira hyökkää jopa veljensä kimppuun. Hougen tekee kuitenkin raskaan päätöksen ja tappaa veljensä. Omalla tavalla tämä veljesrakkaus on hienoa, sillä siinä näkee, että tämä veljeskaksikko kuitenkin välitti toisistaan enemmän kuin mistään muusta.

Jerome

Ammattitappajien johtaja on ollut lempihahmoni siitä lähtien, kun anime ilmestyi. Olen pitänyt saksanpaimenkoirista pienestä pitäen ja ehkä sekin on osasyy, miksi pidän kyseisestä hahmosta. Tärkein asia on kuitenkin Jeromen luonne.
Jo sana "ammattitappaja" saa hahmon kuulostamaan siistiltä. Jerome on luonteeltaan rauhallinen ja määrätietoinen, mutta samalla vähän (liiankin) uhrautuva. Onneksi animessa kuolemisen tahto ei ole yhtä suuri kuin mangassa.

Yhdestä asiasta en niinkään pidä Jeromessa ja se on Weedin ylenpalttinen jumaloiminen. Tuntuu, että Jerome on joka asiassa Weedin puolella ja pyrkii vain suojelemaan tätä. Siksi en pidä animen lopustakaan, pääasiassa siksi, että se ei seuraa ollenkaan mangan juonta, mutta myös Jeromen uhrautumisen takia. Myös luodin jättäminen jalkaan oli typerä veto, luulisi, että viisas ammattimurhaaja osaisi harkita asioita vähän paremmin.
Pääosin hahmo on kuitenkin mielenkiintoinen ja varsinkin ammattitappajien murhaaminen oli ovela veto, pidin paljon tästä, sillä silloin Jerome katkaisi napanuoransa Weediin ja teki sen mitä pitikin.

Kaibutsu

Toinen lempipahikseni animessa. Kaibutsu on hyvin erilainen hahmo muihin verrattuna, pääosin geenimanipulointinsa takia. Olen aina pitänyt hahmoa mielenkiintoisena pahiksena ja tykästyin siihen aika nopeasti.

Kaibutsun pimeä menneisyys aiheuttaa kylmiäväreitä ja jälleen saamme nähdä ihmisen pahuuden. Varsinkin hirviön ja Jeromen suhde on hyvin erilainen ja pidän siitä, että Kaibutsu epäröi hetken aikaa Jeromen tappamista - olihan tämä ainut, joka yritti tukea koiraa geenimanipulointien aikana.
Kaibutsusta kiintoisan tekee myös sen ulkonäkö, joka on melkoisen karu: leijonanharjas, paljas kohta rinnassa, kivikova iho ja kettingit reisissä. Se on myös paljon suurikokoisempi kuin tavalliset koirat.
Kaibutsun motiivi tappamiseen on hyvä - se vihaa ihmisiä ja kysyy Jeromeltakin, miksi tämä tottelee näitä. Hahmo aiheuttaa hieman sääliäkin, niin menneisyytensä kuin nykyhetkensä takia.

Kaikista paras asia on, että Jerome vielä muistelee kuollutta hirviötä ollessaan koskessa, lähellä kuolemaa. Se on hyvin koskettava kohtaus ja kertoo, että joku oikeasti välitti tästä.

Kyoshiro

Rääväsuinen huligaanilauman johtaja ei ole aina ollut lempihahmoni, juurikin lapsellisuutensa takia. Pidin Kyoshiroa ärsyttävänä ja naiivina, mutta nykyään olen alkanut pitää tästä enemmän. Nuoresta iästään huolimatta hän on melko hyvä johtaja ja pidän siitä, miten tämä kyseenalaistaa Weedin päätökset ja on valmis vaikka tappelemaan tätä vastaan.

Kyoshiron arvet kertovat kovasta elämästä ja ne sopivat hyvin hahmon rooliin ja kuvaan. Nuori koira, mutta paljon kokenut. Välillä Kyoshiron kiukunpuuskat saavat pyörittelemään silmiä, mutta tämä on silti lopulta kunnon koira. Omistautuneisuus Ginin pelastukseen oli hienoa ja rohkeaa, sillä Kyoshiro oli valmis vaikka kuolemaan pelastaakseen ylipäällikön.
Mielenkiintoinen hahmo, joka selkeästi kasvoi ja kehittyi animen aikana.

Tesshin

Kogajohtajan adoptoitu poika, Tesshin, on ollut lempihahmoni animen alusta asti. Odotin innokkaasti hahmon saapumista sarjaan, sillä olin lukenut tästä Hopeanuoli.comin mangahenkilöiden esittelyistä.

Tesshinistä pidän eritoten sen kogaveren takia. Myös ulkonäkö on hieman erilaisempi kuin muilla kogilla, niin kuin Kurojakillakin, joka on plussaa. Tesshin on vain vähän tylsän harmahtavan värinen, kuten muutkin Weed-animen kogat, joiden punainen turkki on vaihtunut likaisen harmaanruskeaan.
Pidän paljon Tesshinin taistelutyylistä, siinä korostuvat ninjan ketteryys, mutta silti siinä on mukana myös voimaa. En pidä hahmon tavasta osata "Zetsu Tenro Battoga", koska sekin on pelkkä (outo) kopio. Oli hämmentävää nähdä hahmo loikkimassa puunoksan kimppuun ja pikemminkin tästä taidosta tulee mieleen Neck the Killing kuin Zetsu Tenro Battoga.

Minusta on harmi, ettei Tesshin käyttäytynyt aggressiivisesti Weediä kohtaan animessa, toisin kuin mangassa. Oli kuitenkin kiva, ettei koga juossut heti Weedin joukkoihin vaan yritti ensin yksin pelastaa ylipäällikön ja vasta Ginin käskyn jälkeen Tesshin liittyi Weedin joukkoihin.

Kuka on sinun lempihahmosi GDW-animessa?

GNG: Inhokkihahmoni

Hopeanuoli-teemalla vielä mennään. Itseasiassa en omaa montaa inhokkihahmoa GNG:ssä, mutta tässä olen esitellyt kolme inhokkihahmoani.
Hahmot eivät kuitenkaan ole huonous- vaan aakkosjärjestyksessä!

Hyena

Sniperin alainen ja Ohun lauman petturi. En lähinnä pidä Hyenasta hahmon luonteen takia: koira on pelkuri, valittaja ja turvautuu suurempaan voimaan, tässä tapauksessa Sniperiin. Hyena yrittää olla rohkea tietyissä tilanteissa, kuten kohdatessaan Ginin ja Smithin Mossin alueella. Pelkuruus kuitenkin kuoriutuu esille ja hahmosta jää pelkkä Sniperin juoksupoika.
Hyena ei ole kuitenkaan se kaikista pahin inhokki, koska tämä kuitenkin uhraa henkensä ja hyppää rotkoon Benin ja Sniperin perään. Siinä vaiheessa aloin näkemään hahmon vähän erilaisessa valossa, mutta tämän jatkuva pelkuruus ei silti tee vaikutusta. Minusta on kuitenkin hienoa, että Hyena lopussa tajusi tekonsa ja päättää auttaa Beniä. Sääli, ettei koira ruvennut toimiin ennen kamppailevan kaksikon putoamista.

Hyenan ulkonäkökään ei säväytä. Pidän henkilökohtaisesti enemmän pystykorvista, eivätkä weimarinseisoja-Hyenan lepakkokorvat anna hahmolle plussaa.

Uzuki

Mutsun neljästä kenraalista toinen, Uzuki, on inhokkini hahmon kieron luonteen takia. Ulkonäöltään hahmo on ihan hauska ja omaperäinen kuten kaikki muutkin Mutsun kenraalit, mutta Uzukin käyttäytyminen sai minut inhoamaan tätä. Hahmo sekaantuu Kisaragin ja Terryn väliseen kamppailuun ja käyttäytyy muutenkin hyvin kierosti.
Varsinkin siinä vaiheessa ärsyynnyin hahmoon, kun Kisaragin pyytäessä Beniltä anteeksi Terryn tappamista, Uzuki alkaa puolustelemaan tätä sanomalla, että emme me tappaneet Terryä. Minä lasken sen, kuten Kisaragi, tappamiseen osallistumiseksi, koska Kisaragi sokeutti Terryn, joka tällöin juoksi karhujen luokse.

Wilson

Raukkamaisuutensa takia en pidä tästä hahmosta, en ole koskaan pitänyt. Wilson vihaa Kurojakia, koska kogat tappoivat collien puolison ja pennun. En kuitenkaan näe sitä hyväksyttävänä, että Wilson käy viattoman pennun kimppuun kostaakseen Kurojakille. Hahmolla ei selkeästi ole rohkeutta käydä kogajohtajaa vastaan, vaan käyttää tämän pentua välikappaleena.

Luonteensa puolesta en myöskään pidä Wilsonin ulkonäöstä, varsinkin silmät ovat hyvin häiritsevän näköiset. Tätä ei myöskään nähdä taistelukentällä, jolloin hahmo on vähän turha, vaikka tämä kertookin koirille Harppuunakarhusta.

Kuka on sinun inhokkihahmosi GNG:stä?

GNG: Lempihahmoni

Hopeanuolessa itselläni on monta lempihahmoa, mutta tähän postaukseen otin niistä viisi.
Hahmot eivät kuitenkaan ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä!

Akakabuto

Itse pääpiru, Hopeanuolen suvun vihollinen, on yksi lempihahmoistani. Sivusinkin tätä aihetta Unelmapahis-postauksessa.
Pidän Akakabutosta ensinnäkin siksi, koska se on karhu. Olen kuullut aika monen kritisoivan Akakabutoa pahiksena siksi, koska sen ajatuksia ei voida tietää ja hahmo on muutenkin salaperäinen omien ajatustensa kanssa. Itse pidän kyseisestä ominaisuudesta, eikä Punakypärä voi tehdä sitä kliseistä virhettä, minkä kaikki pahikset tekevät: ensin solvataan hyviksiä, julistetaan omaa mahtavuutta ja lopulta paljastetaan koko suunnitelma - ja lopulta pahikset häviävät. En pidä tuollaisista kohtauksista, koska ne saavat minut lyömään kämmentä otsaan ja kyselemään, ovatko pahikset todella kaikki noin tyhmiä.
Akakabutosta paremman tekee vielä se, että se on verenhimoinen ja valmis tappamaan kenet tahansa. Tämä nähtiin hyvin kohtauksessa ennen Suurta taistelua, kun Akakabuto iskee koirista lähes voittamattomalta tuntuneen Harppuunakarhun kuoliaaksi yhdellä ainoalla iskulla. Se kuvastaa hyvin hirviökarhun voimaa, itsevarmuutta ja vihaa.

Edellämainittujen lisäksi pidän karhun ulkonäöstä. Kieltämättä karhun koko on vähän liioiteltu (Gingapedian mukaan hirviö painaa 4000-5000 kg), mutta Hopeanuolta ei muutenkaan voi kutsua realistiseksi sarjaksi, joten jättiläismäinen koko sallittakoon. Se lisäksi tekee hahmosta vielä pahaenteisemmän, koska se on muitakin tappajakarhuja isompi. Punainen selkämys taas erottaa karhun muista ja pidän siitä, miten Takahashi on periyttänyt kyseisen ulkonäköominaisuuden myös Akakabuton jälkeläisille. Puhkaistu silmä kertoo sen, ettei karhukaan vahingoittumaton ole, mutta se myös sitoo hyvin Gohein ja hänen karhukoiransa tarinaan mukaan.

Gin

Sarjan päähahmosta en erityisemmin pitänyt moneen vuoteen, mutta nyt viime vuosina Gin on nostanut päätään lempihahmolistassani. Olen aina pitänyt tästä akitasankarista, mutta en ole laskenut sitä lempihahmoihini, koska oikeastaan pidän lähes kaikista Hopeanuolen hahmoista.
Se, mikä eniten säväyttää Ginissä, on hahmon kehityskaari. On aivan mahtavaa nähdä, miten hyvin hahmo kehittyy sarjan aikana. Toisin kuin Weedissä, Ginin elämää päästään seuraamaan heti syntymästä asti. Pidän myös siitä, miten hahmon piirtotyyli muuttuu niin mangassa kuin animessa paljon aikuisemmaksi ja vankemmaksi. Weedissä tätä ei tapahdu, sillä Weed näyttää samalta Orionissakin - huomattavin ero taitaa olla se, etteivät Weedin silmät ole enää lautasen kokoiset.

Gin on päättäväinen ja rohkea pennuksi, mutta samalla se on välillä vähän naiivi ja aikuiset vähättelevät tätä. Gin ei ole kuitenkaan hahmona samanlainen valittaja kuin Weed, sillä tämä ymmärtää milloin viholliselle voi antaa armoa ja milloin ei. Hahmo on oikeudenmukainen, mutta silti se ei pelkää tehdä radikaaleja ratkaisuja, kuten vaikkapa vihollisen tappamista.
Hahmon ulkonäkö on hieno ja kieltämättä nähtyäni arpisemman kuvan Ginistä aloin vähän toivoa, että hahmo näyttäisi siltä vanhemmiten, mutta näin ei (tietenkään) käy. Ehkä Gin muistuttaisi silloin liikaa Rikiä? Suuri johtaja haluttiin varmasti pitää omassa arvossaan, erillisenä ja mahtavana hahmona. Arvet kuitenkin kertovat menneistä ja Riki sai suurimman osan niistä taistellessaan yksin Akakabuton seuraajia vastaan.
Itseäni vähän harmittaa se, ettei animessa Gin ole enää tiikeriraitainen sitten pentuiän jälkeen. Se ei kuitenkaan lopulta haittaa paljoa.

Gohei

Hopeanuolen lempi-ihmishahmoksi nousee Gohei. Olen pienestä pitäen pitänyt vanhasta ukosta. Hän on kokenut metsästäjä ja taitava karhukoirien kouluttaja, vaikka miehen koulutustavat ovatkin epänormaalit ja väkivaltaiset. Ehkä ne kuitenkin kiehtoivat nuoruudessa, sillä Ginin koulutukselle uhrattiin melko paljon ruutuaikaa animessa. Lisäksi Gohein vesikoulutus auttaa Giniä taistelussa Kurotoraa vastaan ja hän pystyy seuraamaan igoja vesitunnelia pitkin. Loppujen lopuksi Gohein koulutuksilla on vahva asema Ginin elämässä, todennäköisesti myös Rikinkin.

Gohein luonne on sellainen, josta itse varsinkin pidän. Ukko on erakkomainen ja yrmeä, mutta silti hän tuntee suurta rakkautta koiria kohtaan ja on valmis tekemään mitä tahansa niiden eteen. Hänhän oli valmis käymään Akakabuton kimppuun yksijalkaisena ja aseenaan vain veitsi, kun hirviökarhu löi Rikin rotkoon. Tuollaista omistuneisuutta ihailen, sillä itse lemmikin omistajana olisin valmis tekemään mitä tahansa oman lemmikin puolesta. Myöskin Suuren taistelun jälkeen Gohei lähtee itkien taistelupaikalta hyvästelemättä sen suuremmin Rikiä, koska suuri mies ei halua yleisöä kuollessaan. Todella liikuttava kohtaus.
Manga loppuu sairastuneen Gohein kuolemaan ja täytyy sanoa, että yleensä en itke sarjakuvia tai kirjoja lukiessa, mutta vanhan metsästäjän kuolema sai kyyneleet silmiin. Se on lopulta ehkä "kaunein" ja surullisin kuolema koko Gingassa, sillä Gohei kuolee halatessaan rakasta karhukoiraansa, Giniä.
Mahtava hahmo, hieno ulkonäkö ja luonne erityisesti.

Kurojaki

Jälleen yksi lempparipahis. Kurojaki on mahtava hahmo ja varsinkin sen (ja kogien) ulkonäkö on todella upea. Olen pitänyt kogista niiden luonteen, kannibalismin ja harjasten takia. Kurojakin hahmo kannibaalikogien johtajana antaa siitä vahvan ja raakalaismaisen kuvan ja sitä se melkein onkin. Koiran käyttämä sirppi aseena tekee siitä vielä vaarallisemman vastustajan, eikä Akamekaan todennäköisesti olisi pärjännyt tälle, ellei Gin olisi tullut apuun.
Itseäni harmittaa, että Kurojaki ja kogat ovat kuitenkin "niin helppoja" vastustajia eikä niiden ninjataitoja ja taistelutekniikoita näytetä niin paljon kuin igojen.

Kogajohtajan kuolema on dramaattinen ja mieleen jäävä. Hopeanuolessa on minusta paljon paremmat kuolemat kuin Weedissä, Weedin kuolemat ovat kaikki hyvin samankaltaisia, kun taas Hopeanuoli on täynnä tällaisia erilaisempia kuolemia. Kurojakin ylpeys menee jopa sen oman pennun edelle, mikä on vähän raukkamaista, mutta minusta se sopi hyvin Kurojakiin ja tuohon tilanteeseen. Kogakoirien omistautuminen tehtävälleen on ihailtavaa. Muiden kogien käyttäytyminen Kurojakin itsemurhatilanteessa kertoo paljon heidän tummanpuhuvan johtajan karismasta.

Riki

Ohun Suuri johtaja on ollut lempihahmoni aina. Rikin taistelu Akakabutoa vastaan herätti heti mielenkiinnon kyseiseen hahmoon ja tottakai siksi, koska tämä oli Ginin isä. Myöhemmin selvitessä, että Riki on Ohun lauman johtaja, innostuin ja hahmosta nousi todellinen lempihahmo.
Olen aina pitänyt Rikin ulkonäöstä. Väritys on kivan yksinkertainen, mutta kuitenkin "rikimäinen". Johtajan silmät antavat vahvan ja viisaan kuvan tästä ja myöhemmin arvet kertovat paljon karhukoiran kovasta elämästä.
Ginga Densetsu Riki näytti koiran pentuelämää ja oli hienoa nähdä, että Suuri johtaja olikin oikeasti pentuna pienikokoinen ja pelkuri. Hahmokin on kokenut siis suuren kehityksen, vaikka on sääli, ettei Rikin koulutusvuosista ole sanottu mitään. Gohei todennäköisesti varmaan käytti samoja koulutusmetodeja kuin Gininkin kanssa, ainakin Gohei mainitsee animessa Rikin reagoineen aseen laukaukseen paljon enemmän kuin Gin.

Rikin kuolema on yksi surullisimmista kuolemista ja vaikka tietää, että se vielä tulee tapahtumaan, niin joka katselu- ja lukukerralla ainakin minä tunnen haikeutta. Riki sai minusta arvoisensa kuoleman, en olisi halunnut nähdä suurta karhukoiraa kuolemassa vanhuuteen jonkun luolan nurkissa. Suuri johtaja saattoi luovuttaa johtajuutensa pojalleen ja kuolla rauhallisena tietäen, että Akakabuto oli viimeinkin voitettu.

Muita lempihahmojani ovat muun muassa Benizakura, Hakuro, John, Kurotora ja Smith.

Kuka on sinun lempihahmosi GNG:stä?

Lasinalunen ja figuuri

Kokoelma sai eilen päivitystä, kun odottamani paketti oli viimein tullut postista. Hyvin pakatusta kuoresta paljastuivat Jouji-lasinalunen ja -figuuri. Kyseessä on aivan ensimmäinen lasinalunen, joka kokoelmaani on eksynyt ja pidän tuosta hyvin paljon. Kenties tulen hankkineeksi vielä enemmän noita, sillä varsinkin Jouji-lasinalunen on hyvin korkealaatuinen ja kuva todella kaunis. Figuurikin pääsi koristamaan hyllyäni muiden kuuden figuurin kanssa. Aion hankkia kaikki Weed-figuurit, vaikka vähän hitaanpuoleisesti niitä keräilenkin. Lasinaluset alkoivat kuitenkin kiinnostamaan enemmän, ehkä siinä on seuraava keräilykohteeni?

Toivepostauksia

Pahoitteluni hiljaisuudestanu blogin puolella! Näin kevään aikaan kouluhommat painavat päälle ja kirjaimellisesti tuntuu siltä, että aika loppuu kesken. Lisäksi perheeseemme muutti torstaina 9-viikkoinen koiranpentu, joten vipinää ja menoa on riittänyt!

Tässä postauksessa kysyn teiltä lukijoilta toivepostauksia. Todennäköisesti en ole videopostauksia tekemässä, koska joutuisin kuvaamaan ne kännykälläni ja muutenkaan videoiden teko ei ole ihan ensimmäiseksi ajatuksissani. Arvontaa ja kilpailuja saatan miettiä, mutten lupaa järjestää mitään. Ongelmana ovat lähinnä palkinnot, eivät niinkään kisojen järjestäminen.

Eli ei muuta kuin ehdottamaan!

Weed 29 on ilmestynyt!

Weedin 29. osa Paholaisen ylpeys on ilmestynyt tänään!

Lähde

Koska olen itse vasta mangapokkarissa 20, en pääse tätä osaa vielä lukemaan. Ajattelin kuitenkin käydä ostamassa tämän osan, jotten putoa vielä lisää kärryiltä.

Pokkarin kansi näyttää hyvältä, vaikkakin itse olen jo alkanut kyllästyä vihreisiin kansiin. Mangan 27 luminen kansi oli ihanan erilainen verrattuna näihin metsäkansiin ja toivon, että sinistä tullaan näkemään jatkossakin. Erilaiset auringonlaskukuvatkin olisivat hienoja.

Haaste: Unelmapahis

Kaksoissolan blogi julkaisi maaliskuuhaasteensa ja päätin ottaa haasteen vastaan!

Kuukausihaaste kaikille Ginga-bloggaajille! Millainen olisi sinun unelmapahiksesi Ginga-sarjassa?

Palaisivatko karhut, tulisiko tarinaan jotain muita eläimiä vai astuisiko sekaan uusi Hougen? Mistä se olisi kotoisin ja ketä vastaan se taistelisi: Gin, Weed, Orion vai aivan uusi sukupolvi? Olisiko tämä omaa unelmaasi vai voisiko Takahashi oikeasti tehdä sellaisen pahiksen? Suunnittele pahis ja kerro siitä.

Aihe on hyvin mielenkiintoinen ja se laittoi minut miettimään melko laajastikin asiaa. En ole itseasiassa ennen miettinytkään unelmapahistani, tietenkin välillä on käynyt mielessä ajatuksia "miksi jotain hybridejä?" tai vastaavaa, mutta itse pahista en ole lähtenyt suunnittelemaan.

Koska Akakabuto on yksi lempivihollisistani, ajatus karhusta nousi ensimmäisenä mieleen. Karhujahan ei ole nähty sitten Suuren taistelun vihollisina, lukuunottamatta Weed-mangan lopussa ilmaantuvia hybridejä, jotka ovat jää- ja ruskeakarhun risteytyksiä.
Ajatus Akakabuton jälkeläisestä olisi mielenkiintoinen, koska Akakabuto itse kiehtoo minua vihollisena juuri siksi, että se on niin massiivinen ja hengenvaarallinen. Hougen lähinnä aiheuttaa päänpudisteluja, koska minusta se on liian ylivoimainen vihollinen koiraksi. Karhussa on jotain vastusta jo senkin vuoksi, että se on suurempi peto kuin koirat itse. Lisäksi Akakabuton ajatukset ovat pimennossa sen vastustajille, jonka vuoksi se on arvaamaton eikä sen liikkeitä voi ennakoida ainakaan siten, että kliseisesti pahis kertoisi hyviksille suunnitelmastaan, jolloin hyvikset lopulta voittaisivat sen.
Punaselkäinen, aggressiivinen ja suurikokoinen karhu olisi voinut palata kostonhimoisena Kaksoissolaan. Olisi hieno nähdä karhun menneisyydestä, missä se kasvoi ja keräsi voimia. Kenties se olisi paennut ihmisiä emonsa kanssa ja elänyt piilottelemalla elämänsä ensimmäiset vuodet? Olisi erilaista nähdä karhuista sellainen herkempi puoli, esimerkiksi miten karhuemo suojelisi pentuaan tai osoittaisi sille äidinrakkauttaan. Karhut kun on leimattu Gingassa paholaisiksi ja kylmiksi tappajiksi. Hopeanuolessa orvot karhunpennut osoittivat ikäväänsä kuollutta emoa kohtaan, mutta siihen se sitten jääkin.

Hahmo olisi hyvä tuoda Weediin, kenties Hougenin jälkeen. Se saisi kuulla Ginin pojan voittaneen terrorisoivan koiran ja tämän joukot, jolloin sen kostonhimo heräisi ja se lähtisi Kaksoissolaan, Oun vuorille.
Mikäli tällainen hahmo olisi ollut Weedissä, olisi se ollut hieno päävastus Ginille, joka olisi vaikka kuollut taistelun lopuksi. En halua Ginin kuolevan jonkun tavallisen rakin hampaisiin ja Akakabuton, vanhan verivihollisen, jälkeläinen olisi tunteita herättävä ja varteenotettava vastus. Gin pääsisi viimeiseen taisteluun karhukoirana karhua vastaan ja Weedin sukupolvi näkisi, miksi Giniä pidetään niin legendaarisena. Kenties jopa Gin onnistuisi kaatamaan kyseisen vastustajan, en haluaisi Weedin tekevän sitä. Weed ei edusta minulle niinkään itse karhukoiraa, eihän se ole koskaan niitä vastaan taistellutkaan (paitsi hybridejä, mutta ne ovat asia erikseen).

Jos taas pitäisi miettiä koiravihollista, mieleeni nousivat ajatukset akitasta tai Weedin pettäjästä. Akitavihollinen olisi mahtava nähdä, sillä akita on saanut melko hyvis-kuvan Gingassa. Kaikki akitathan taistelivat Akakabutoa vastaan ja tuntuu, ettei Hougenin laumassa ole yhtäkään karhukoiraa, ainakaan tunnetusti. Akita on lempikoirarotuni ja rodulleen ominaisesti se on ylväs ja arvonsa tunteva. Kenties kaikki akitat olivat sen verran viisaita, eivätkä liittyneet Hougenin laumaan. Tai sitten he halusivat seurata Giniä, joka rotua edustaa.

Akitat ovat vahvoja koiria ja sellainen vihollinen olisi hieno nähdä Gingassa. Hougen oli tanskandoggi ja siten kookas ja voimakas, akita voisi olla pienempikin kuin jotkut koirista, mutta silti näitä vahvempi. Olisi ehkä mielenkiintoisempaa, jos vihollinen osaisikin "karhukoirien suvun iskun": Zetsu Tenro Battogan. Vaikkei battoga olekaan Ginin suvun oma isku, on se vähän leimattu sellaiseksi ja siksi voisi olla shokeeraavaa, että vihollinen osaisikin heidän erikoisiskunsa. Luin kuitenkin, että Orionissa sitä on alettu opettamaan tavallisille rivijäsenille. Tässä tapauksessa se ei toimisi, koska isku menettää arvonsa eikä se ole enää niin mahtava ja ainutlaatuinen.

Weedin pettävä laumalainen olisi myös hieno käännekohta. Ensimmäiseksi mieleeni nousivat Jerome ja Tesshin. Jerome ei kuitenkaan välttämättä toimisi, sillä tuntuu, että hahmo on välillä liiankin omistautuva Weedille. Tesshin sen sijaan olisi hieno vastustaja, sillä se kohtaisi taistelukentällä kaikki vanhat toverinsa: Ginin, Mossin, Akamen... Olisi dramaattista, että Ohun laumaan otettu, hylätty pentu nousisikin heitä vastaan.
Lisäksi pidän ajatuksesta siinä mielessä, että kogat tosissaan olivat aluksi vihollisia. Minua itseäni harmittaa, että kogat vaihtoivat puolta niinkin helposti ja suostuivat elämään Akamen kanssa samalla puolella, vaikka olivat ennen verivihollisia. Tesshin on sitä paitsi taitava taistelija ja ninjakoirana siitä olisi enemmän vastusta. Akame saattaisi hoidellakin tuon, mutta ikä painaisi varmasti päälle. Tesshin on nuori ja hyvässä kunnossa. Sen mukana myös kogat voisivat vaihtaa puolta ja he käännyttäisivät joukkoihinsa muitakin koiria.

Liian paljon hyviä pahisehdokkaita, mutta kärkeen pääsevät Akakabuton jälkeläinen ja petturi-Tesshin. Myös paha akita olisi hienoa nähdä, koska tällä hetkellä se on enemmänkin sellainen hyvisrotu.

Meteor Ginin odotettu uusintapainos!

Paljon pyydetty Meteor Ginin suomenkielinen uusintapainos on tänään ilmestynyt myyntiin. Urumista ja Adlibriksestä näyttäisi jo löytyvän painoksia.

Lähde

Itseltänihän tätä suomenkielistä painosta ei löydy, koska en sitä ostanut ensimmäisten kirjojen aikaan. Koska näin ainutlaatuinen tilaisuus tuli, taidan hankkia tällä kertaa kyseisen tietokirjan omaan hyllyyni, jos vain muistan.

Kirjan hinta-arvioksi annettiin n. 19 euroa, mutta Urumilla se näyttäisi maksavan vähän yli 16 euroa +postikulut, Adlibriksella taas vähän yli 14 euroa postikuluitta.